Tässä ohjeessa esitellään rakennuksen energiatodistuksesta laissa ja asetuksissa annettuja säännöksiä. Vuoden 2008 alussa tulivat voimaan alkuperäiset laki ja asetus energiatodistuksesta. Niihin vuonna 2013 tehdyn uudistuksen keskeinen muutos koskee vanhoja pientaloja, jotka uudistuksen myötä tulevat vaiheittain energiatodistuksen piiriin. Jatkossa energiatodistus tarvitaan uudisrakentamisen lisäksi vanhoissa pientaloissa, kuten muissakin rakennuksissa, rakennuksen tai huoneiston myynnin tai vuokrauksen yhteydessä.
Rakennuksen energiatehokkuus määritellään energiatodistuksessa samalla tavalla kuin uudisrakentamisen energiamääräyksissä. Rakennuksen energialuokitus pohjautuu laskettuun kokonaisenergiankulutukseen eli E-lukuun. E-luku on energiamuotojen kertoimilla painotettu rakennuksen vuotuinen ostoenergiankulutus rakennustyypin standardikäytöllä lämmitettyä nettoalaa kohden. Energiatodistus tarjoaa rakennuksen energiatehokkuudesta tietoa, joka ei ole riippuvainen käyttäjien käyttötottumuksista. Todistus on oltava nähtävillä, kun rakennus tai sen osa, esimerkiksi asunto-osake, myydään tai vuokrataan.
Ohje on julkaistu myös KH- ja RT-ohjeena tunnuksilla KH 02-00525, RT 18-11116.
SISÄLLYSLUETTELO
1 Energiatodistuksen tarkoitus
2 Energiatodistuksen hankkiminen ja käyttö
3 Energiatodistuksen laatiminen
4 Energiatodistuksen sisältö
5 Energiatodistuksen voimassaoloaika
6 Kevennetty menettely
7 Energiatodistuksen laatimistehtävän vaativuustasot
8 Pätevyysvaatimukset
9 Pätevyyden toteaminen
10 Valvonta ja tietojen säilytys
11 Lain voimaantulo ja siirtymäsäännökset
12 Vuoden 2007 lain mukaiset tunnukset ja kelpoisuudet
Kirjallisuutta
LIITE Energiatodistuslomake
