Rakennusten kaukolämmitys. Määräykset ja ohjeet. K1/2003. (2004, lisälehti 2009)

Tässä LVI-ohjekortissa esitetään rakennusten kaukolämmityslaitteiden suunnittelulle, asennukselle ja laitteille perusvaatimukset. Kortin lisälehdellä on esitetty vuonna 2007 ohjeeseen tehdyt muutokset.
Ohjekortti perustuu Suomen Kaukolämpö ry:n julkaisuun K1/2003 Rakennusten kaukolämmitys. Määräykset ja ohjeet. Kaukolämmitys on Suomessa rakennusten yleisin lämmitysmuoto, sen markkinaosuus on lähes puolet lämmitysenergiasta. Kaukolämmitys on Suomessa alkanut jo 1950-luvulla. Alusta lähtien asiakkaat on liitetty kaukolämpöverkkoon pääosin epäsuoralla kytkennällä. Suomen Kaukolämpö ry laati ensimmäisen suosituksen kuluttajalaitteiden kytkennöistä vuonna 1973. Jo tätä ennen, vuonna 1967 oli annettu ohjeita lämmityslaitteiden mitoituksesta ja rakenteesta. Suositukset ja ohjeet ovat muuttuneet vähitellen koko maan kattavaksi standardiksi. Yhtenäiset ohjeet koko maassa ovat kaikkien toimialalla toimivien etu. Tarkoituksenmukaisilla laitteilla ja laadunvalvonnalla taataan asiakkaiden ostaman lämmitysenergian korkea laatu ja turvallisuus. Yhtenäiset vaatimukset laitteiden toiminnoille ja varusteille alentavat kustannuksia ja lisäävät kaukolämmityksen kilpailukykyä. Tämän julkaisun määräysten ja ohjeiden noudattaminen määritellään kaukolämmitykseen liittyvän asiakkaan ja lämmönmyyjän välisessä yksityisoikeudellisessa sopimuksessa. Tämä julkaisu korvaa Sky:n julkaisun K1/1992 Rakennusten kaukolämmitys, määräykset ja ohjeet. Julkaisu on laadittu siten, että määräykset eivät rajoita alan kehitystä ja antavat suunnittelijoille mahdollisuuden aikaisempaa paremmin soveltaa uusinta tietoutta. Hyväksytty 25.2.2003. Julkaisu astuu voimaan 1.9.2003. Määräyksiä sovelletaan 1.1.2004 jälkeen tapahtuvissa toimituksissa.