LVI-ohjekortissa kuvataan käytännön menettelytapa ilmanvaihtojärjestelmien ja -koneiden ominaissähkötehon määrittelyyn. Tämä kortti on tarkoitettu erityisesti suunnittelijoiden ja urakoinnin käytännön työkaluksi sekä rakennusvalvonnan käyttöön ilmanvaihtojärjestelmien ja yksittäisten koneiden ja puhaltimien vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa. Syksyllä 2003 voimaan tuleva uudistettu Suomen rakentamismääräyskokoelman osa D2 tulee asettamaan rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmälle määrätyn vaatimustason ilmanvaihdon puhaltimien kuluttaman sähkötehon suhteen ns. ilmanvaihdon ominaissähköteho [kW/(m 3 ,s)].
SISÄLLYSLUETTELO:
1. JOHDANTO,
2. KÄSITTEET, 2.1 Peruskäsitteet, 2.2 Ominaissähkötehon SFP määrittely koko ilmanvaihtojärjestelmälle, 2.3 Ominaissähkötehon määrittely yksittäiselle ilmankäsittelykoneelle tai puhaltimelle,
3. SUUNNITTELU, 3.1 Suunnittelun vaiheet, 3.2 SFP-tason valinta rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmälle, 3.3 Konekohtaisen SFP-arvon valinta, 3.4 Koneen valinta ja mitoituskriteerit, 3.5 Suunnitteluasiakirjoissa esitettävät asiat, 3.6 SFP-luvun käyttö vertailutyökaluna, 3.7 Ilmanvaihtojärjestelmän SFP-luvun laskenta,
4. MÄÄRITTELYJÄ, 4.1 Ilmankäsittelykoneen ominaissähköteho, 4.2 Yksittäisen puhaltimen ominaissähköteho, 4.3 Ominaissähkötehon SFP laskennan määrittely.
